Jouduin joskus kesäkuun lopussa kolariin. Mentii Marian ja Sannin kanssa Kouvolaan Sannin äitin kyydissä. Mentii ihan normaalisti Rantatietä pitkin kohti Kouvolaa, oltii siin Rantatien päässä pysähtyneenä risteyksee ja ootettii et muut autot menee siint ohi. Meiän takaan oli sellanen vihree henkilöauto. En kiinnittäny siihe erityisemmin huomiota. Yhtäkkii tuntuu kauhee tömähys takaanta päin. Sillo mä en ees tajunnu asiaa, luulin että Sannin äiti keitti kahvit :D
Siin vaihees ku Sannin äiti otti puhelimen esii ja lähti kauheen vihaseen ulos käännyin kattoo taaksepäin ja huomasin sen auton. Sit Sanni alko ihan normaalisti siin jotaa möykkäämää et mitä vittua se jätkää luulee tekeväntä yms. Me jäätii autoo oottamaa et jotaa tapahtus, Sannin äiti oli ulkoon jutteleen sille miehelle. Yhtäkkii huomasin et se mies ajaa siint iha älyttömän kovaa Kotkan valtatielle ja Sannin äiti juoksee autoo. Ajettii auto siihe viereiselle bussi pysäkille ja Sannin äiti soitti poliisit. Poliisit sano et voi mennä tuntiki et ne tulee et voiaa lähtä siint paikanpäältä pois kerta se mieski oli lähteny. Mentii sit iha normaalist Kouvolaa shoppailee ja sitku oltii kävelty siel nii mun selkää alko särkee. Seuraavaan päivään mentii sairaalaa äitin kans, se lääkäri vaa tokas et mun pitää syyä särkylääkkeit ja mennä lepäämää.
Syksyl mun selkää alko särkemää koko ajan vaa enemmän ja enemmän. Iskä sano et se johtuu vaa siint etten venyttele tarpeeks. Ennen jouluu soitettii lääkärii et saisko ajan, ne sano vaa et ajat menee tosi pitkälle et ne sit ilmottaa ku on vapait aikoi. Saatii sit tietää et saan sen ajan Maanantaiks.
Menin äitin kans sit sinne ja siel oli joku Virolainen lääkäri, oltii ha varmoi et se sanoo et pitää syyä särkylääkkeit vaa. Ihme se otti asian tosi vakavissaa ja se laitto mut veri kokeisii ja röntgenii perjantaiks.
Torstaina mua alko jännittämää ne veri kokeet ihan älyttömästi, en kyl tiiä yhtää et miks. En oo aikasemmin pelänny neuloi mut nyt alko pelottaa. Nukuin sinä yönä tosi huonosti. Aamul mentii äitin kans heti terveyskeskuksee. Se eka hoitaja anto meille ne laput ja siin näky et mult otetaa 10 eri koetta. Menin ihan paniikkii mut sit äiti sano et ei must oteta ku pari koeputkiloo ku ne saa otettuu yhest monta. Mentii sit sinne toiselle hoitajalle ja siel oli ne koeputkilot rivissä, mä laskin ne mieles ja niit oli kaheksan. Mun sydän vissii pysähty. No ei siin mitää sit otettii nopeesti ne kokeet ja pidin äitin kädest kiinne nii puristin varmaa sitä komepaa ku omaa nyrkkii :D Saatii ne kokeet otettuu mee netii vähäks aikaa kotii sillee et mä menin nukkumaa päkkärit :)
Sit me lähettii kuusaalle sinne röntgenii ja se meni kyl tosi nopeesti, ne otti vaa kaks kuvaa mun selästä ja sit se sano et voin lähtä kotii :)
Tänää lääkäri soitti mulle kesken tunnin ja lähin käytävälle puhumaa puhelimeen.
Ekana se lääkäri sano että sieltä verikokeista ei ollu löytyny yhtää mitää, siinä vaiheessa mulle tuli tosi paska fiilis koska olis tosi kiva et sielt olis löytyny ees jotaa et sais sitte korjattuu sen vian. Onneks se lääkäri jatko et sielt röntgenist oli löytyny että mun selkä onki vino, eli toisin sanoen mulle tuli diagnoosi että mulla on skolioosi.
Tutkin äsken asiaa ja mua alko tosi paljo pelottaa kun luin että miten sitä hoidetaan. Mun kahella serkulla ja sedällä on ainakin skolioosi ja toista serkkuu ja setää ei hoidettu mitenkää mut niillä se ei vaivannu hirveesti. Mun toiselle serkulle laitettiin korsetti ja se ei pitänyt sitä, sen selkä meni paljo huonompaa kuntoon. Mulle onneks diagnosoitiin lievä (toistaiseksi) mutta jos sitä ei hoideta niin se menee huonommaksi ja sitä mä en haluu koska sitte voi olla että mut joudutaan leikkaamaan :(
Mutta nyt pitää vaan toivoa parasta että sitä aletaan hoitamaan ettei mee huonommaksi :)
eipä mulla muuta tällä kertaa :)
Pus moi♡
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti